Jokaiseen näkökulmaneljännekseen, kehitystasoon ja kehityslinjaan liittyy ohimeneviä tiloja (engl. states). Ne ovat hetkellisiä, lyhytkestoisia tapahtuvia. Niiden kesto voi vaihdella muutamasta sekunnista päiviin, joissain tapauksissa aina kuukausiin ja vuosiin asti. Tilat ovat usein myös toisensa poissulkevia: ihminen ei voi olla humalassa ja selvin päin samaan aikaan, eikä kaupunkia voi kohdata lumimyrsky ja helleaalto samanaikaisesti. Kuvassa 10 on esimerkkejä eri näkökulmissa esiintyvistä tiloista.

Suomen kielessä käytetään selkeyden vuoksi käsitettä tietoisuuden tilat. Se perustuu siihen, että tietoisuus ilmenee integraaliteorian mukaisesti jokaisessa neljässä näkökulmassa eikä rajoitu ainoastaan subjektiiviseen – vasemman yläkulman – kokemukseen.

Tilat voidaan suunnistuskartta-vertauskuvaa käyttäen ymmärtää hetkellisinä vilahduksina matkan varrella esiintyvästä maisemasta. Esimerkiksi tyyni järvimaisema saattaa toistuvasti pilkistää metsän puiden takaa, tai jonkin linnun omalaatuinen viserrys saattaa kiinnittää hetkellisesti huomion ollakseen pian taas ohi. Nämä huomion kiinnittäneet kokemukset vetäytyvät nopeasti taka-alalle ja matka jatkuu.

Sekä tietoisuuden tilat että tietoisuuden rakenteet eli kehitystasot voivat ilmetä vaiheittain. Kun tietoisuuden tiloja harjoitetaan, niiden kokeminen vakiintuu usein peräkkäin tiettyyn järjestykseen, karkeista tietoisuuden tiloista hienosyisiin ja erittäin hienosyisiin kokemuksiin. Tämän peräkkäisyyden vuoksi niihin viitataan käsitteellä tila-tasot (engl. state-stages). Nämä tila-tasot eivät ole kuitenkaan sama asia kuin psykologisen kehityksen kuvaamat rakennetasot (engl. structure-stages), joista kerrottiin kehitystasoja ja kehityslinjoja käsittelevissä osioissa. Tila-tasojen kuvataan usein kehittyvän ”vaakasuunnassa” – yllättävien sivukäännösten kautta eikä välttämättä aina ennakoitavassa järjestyksessä – ja rakennetasojen kehittyvän ”pystysuunnassa”, aikaisempien vaiheiden perustalle loogisen holarkisesti rakentuen.

Kuva 10: Joitakin tiloja kussakin näkökulmaneljänneksessä.

Vasemmassa yläkulmassa – yksilöiden sisäisessä kokemuksessa – on fenomenologisia tiloja, kuten iloiset tai surulliset tunnetilat, oivallukset, intuitiot ja hetkestä toiseen muuttuvat tuntemukset. Samasta näkökulmasta löytyvät myös luonnolliset tietoisuuden tilat, joita ovat valvetila, unitila ja syvän unen tila ja näiden lisäksi tarkkailevan todistamisen tila (puhdas tajunta joka havaitsee kaikki muut tilat) ja jopa ykseyskokemus (nonduaalisuus), jossa tarkkaileva todistaja liukenee yhdeksi kaiken havaitun kanssa. Useat uskonnolliset perinteet tarjoavat rikkaita ja yksityiskohtaisia kuvauksia tällaisista tiloista. Lisäksi on olemassa muuntuneita tietoisuuden tiloja, joita voidaan aiheuttaa joko ulkoisesti (esimerkiksi lääkkeitä tai huumeita käyttämällä ja onnettomuuksien tai kuolemanrajakokemusten yhteydessä), tai ne voivat olla sisäisesti aiheutettuja ja tietoisesti harjoitettuja (esim. meditatiiviset ja holotrooppiset tilat, flow-tila, valveunet, huippukokemukset).

Oikeassa yläkulmassa – yksilöiden ulkopuolella – on objektiivisesti havaittavia aivofysiologisia tiloja (joita vastaavat aivoaallot alfa, beta, theta ja delta) ja hormonaalisia tiloja, jotka liittyvät estrogeenin, progesteronin ja testosteronin sykleihin. On olemassa myös käyttäytymistiloja, kuten itkeminen tai hymyileminen. Tiloja käytetäänkin usein ymmärtämään luonnonilmiöiden muuntumista (esim. H₂O muuttuu kiinteästä jäästä nestemäiseksi vedeksi ja kaasumaiseksi höyryksi).

Vasemmassa alakulmassa – yhteisöjen sisäpuolella – on ryhmän jaettuja tiloja kuten kiusaamismentaliteetti, massahysteria, kansankiihko tai ryhmän painostus tietynlaiseen ajattelutapaan. On myös olemassa intersubjektiivisia tiloja, kuten esimerkiksi vastasyntyneen lapsen ja äidin välille muodostuvat somaattiset tilat tai syvällisessä keskustelussa kahden ihmisen välille muodostuvat molemminpuolisen merkityksen ja resonanssin tilat. Siinä missä yksilön tasolla on olemassa muuntuneita tietoisuuden tiloja, ryhmillä voi olla uskonnollisia tiloja, kuten jaetut ekstaasin ja autuuden kokemukset tai yhteisölliset jumaluuden kokemukset.

Oikeassa alakulmassa – yhteisöjen ulkopuolella – on esimerkiksi objektiivisesti havaittavia säätiloja (helleaallot, lumimyrskyt, rankkasateet) ja vaihtelevia lämpötiloja. Markkinat kokevat lukuisia taloudellisia tiloja, kuten lasku- ja noususuhdanteita, kuplia, lamoja ja niin edelleen. Vanhojen metsien tapauksessa puhutaan kliimaksiyhdyskunnista eli pysyvistä tasapainotiloista. Tämä tasapainotilan käsite luonnehtii useita erilaisia ekologisia tiloja, kuten entropiaa (lisääntyvä epäjärjestys) tai eutropiaa (hyvän ravitsemuksen tilaa).

Sisäinen ja ulkoinen todellisuutemme on jatkuvassa muutoksen tilassa. Muutoksia tapahtuu yhden tavallisen päivän aikana sekä meissä itsessämme että ympäristössämme. Tilojen huomioiminen auttaa huomioimaan ja ymmärtämään muutoksia ja niiden syitä. Jos ymmärretään esimerkiksi tiloja, joita päivän mittaiseen workshoppiin osallistuva ryhmä ihmisiä käy läpi, on mahdollista suunnitella ohjelma ottamaan huomioon muuttuvat tilat ja hyödyntämään niitä oppimisessa.

Tämän AQAL-mallin elementin tunnistaminen omassa kokemuksessa on helppoa: riittää kun kiinnittää huomiota omiin tunteisiin. Useimmat ovat kokeneet tunnetilan vaihtumisen innostumisesta turhautumiseen, tai esiintymisen aiheuttamasta jännityksestä nälkään ja illallisvaihtoehtojen pohtimiseen. Kaikki nämä ohimenevät tietoisuuden tilat voivat ilmetä salamannopeasti.

>> Seuraavaan kohtaan 'Tyypit'

Tämä teksti perustuu artikkeliin Esbjörn-Hargens, Sean (2009). An overview of Integral theory: An all-inclusive framework for the 21st century. Integral Institute, Resource Paper No. 1, March 2009, pp. 1–24.