Neljä toisiinsa palautumatonta perspektiiviä muodostavat integraaliteorian perustan. Kun yritetään ymmärtää kattavasti jokin asia tai todellisuuden ominaisuus se on nähtävä ”joka kantilta”. Nämä näkökulmat ovat subjektiivinen ja intersubjektiivinen (sisäiset näkökulmat) sekä objektiivinen ja interobjektiivinen (ulkoiset näkökulmat). Neljä näkökulmaa eli näkökulmaneljännekset ilmaisevat yksinkertaisesti sen, että kaikkea voidaan tarkastella kahden perustavanlaatuisen jaottelun kautta: sisäisestä ja ulkoisesta perspektiivistä yksikössä ja monikossa.

”Näkökulmaneljännekset edustavat todellisuuden ulottuvuuksia.”

Tarkastellaan esimerkiksi onnistunutta palaveria työpaikalla. Siinä on huomioitava sekä psykologisia seikkoja että kulttuurisia uskomuksia – yksilön ja ryhmän sisäiset näkökulmat. Lisäksi on tehtävä havaintoja käyttäytymisestä ja organisaatiodynamiikasta – yksilön ja ryhmän ulkoiset näkökulmat. Vain näin saadaan kokonaisvaltainen kuva onnistuneen palaverin toteuttamisesta.

Nämä neljä näkökulmaa edustavat koko ajan läsnä olevia todellisuuden ulottuvuuksia. Kaikilla yksilöillä, eläimet mukaan lukien, on jonkinlainen subjektiivinen kokemusmaailma ja tarkoituksellisuus, toisin sanoen sisäisyys, johon päästään käsiksi tulkinnan avulla. Sen lisäksi niillä esiintyy ulkoisesti havaittavaa käyttäytymistä ja fysiologisia osatekijöitä, eli ulkoisuutta. Lisäksi yksilöt eivät koskaan ilmene yksin, vaan ne ovat aina ryhmien ja yhteisöjen jäseniä. Yhteisöjen sisäiset puolet tunnetaan yleisesti intersubjektiivisina kulttuurillisina todellisuuksina. Niiden ulkoiset puolet tunnetaan interobjektiivisina ekologisina ja sosiaalisina järjestelminä.

Näitä neljää ulottuvuutta vastaavat neljä persoonapronominia:

• minä
• se
• me
• ne.

Kukin pronomini edustaa yhtä osa-aluetta neljän näkökulmaneljänneksen (engl. quadrant) mallissa. "Minä" edustaa vasenta yläkulmaa (YV), "me" vasenta alakulmaa (AV), "se" edustaa oikeata yläkulmaa (YO) ja "ne" oikeaa alakulmaa (AO) (ks. kuva 1).

Kuva 1: Neljä näkökulmaa.

Koska molemmat oikeanpuoleiset neljännekset (YO ja AO) kuvaavat objektiivisuutta, näkökulmaneljännekset ymmärretään toisinaan myös kolmena arvojen vyöhykkeenä:

• subjektiivisuutena (YV)
• intersubjektiivisuutena (AV)
• objektiivisuutena (YO ja AO).

Nämä kolme arvojen aluetta ovat edustettuina useimpien kielten pronomineissa ensimmäisenä, toisena ja kolmantena persoonana. Wilber viittaa näihin "Kolmena suurena": minä, me ja se/ne. Nämä samat kolme todellisuuden osa-aluetta voidaan jaotella vastaavasti myös estetiikaksi, moraaliksi ja tieteeksi tai tietoisuudeksi, kulttuuriksi ja luonnoksi (ks. kuva 2).

Kuva 2: Kolme suurta.

Integraaliteorian mukaan on mahdotonta ymmärtää aidosti mitään näistä todellisuuksista (näkökulmaneljänneksistä tai Kolmesta suuresta) jonkin toisen osa-alueen kautta. Neljännesten kuvaamat näkökulmat ovat tässä mielessä redusoimattomia: mikään niistä ei ole ensisijainen toisiin nähden. Esimerkiksi subjektiivisen psykologisen todellisuuden tarkastelu objektiivisten empiiristen silmälasien kautta vääristää suuren osan siitä, mikä psykologisessa dynamiikassa on arvokasta.

”Mikään näkökulmaneljänneksistä ei ole ensisijainen.”

Nämä kolme itsenäistä arvovyöhykettä on tunnistettu kautta länsimaisen filosofian historian. Esimerkkejä ovat Platonin tosi, hyvä ja kaunis; Immanuel Kantin puhtaan järjen, arvostelukyvyn ja käytännön järjen kritiikit ja Jürgen Habermasin kolme oikeellisuusväittämää: totuus, oikeudenmukaisuus ja totuudellisuus. Wilber puhuu voimakkaasti sen puolesta, ettei näitä näkökulmia saisi pelkistää toisiinsa. Hän varoittaa erityisesti tasamaasta (engl. flatland), joka tarkoittaa yritystä pelkistää sisäisyys sen ulkoisiin korrelaatteihin, yritystä romahduttaa subjektiiviset ja intersubjektiiviset todellisuudet niiden objektiivisiin puoliin. Tätä näkee systeemiteoreettisissa lähestymistavoissa luontoon, joissa usein unohdetaan huomioida ensimmäisen ja toisen persoonan kokemus. Yksi syy integraaliteorian selkeään luonteeseen on, että se hyväksyy todellisuuden monimutkaisuuden harvinaisen laaja-alaisesti.

Erotuksena redusoivista, pelkistävistä lähestymistavoista, integraaliteorian mukaan jokainen näkökulmaneljännes ilmenee yhtäaikaisesti. Ideaa voi tarkastella kuvan 1 valossa. Sanotaan vaikka, että haluan ostaa kukkia puutarhaani ja ajattelen: "Haluan mennä puutarhaliikkeeseen". Tämä ajatus ja siihen liittyvä toiminta (esim. liikkeeseen ajaminen ja ruusujen ostaminen) käsittävät ainakin neljä ulottuvuutta, joista yhtäkään ei voida ottaa erilleen muista, koska ne ilmenevät yhdessä (eli nelinivoutuvat, engl. tetra-mesh) ja informoivat toisiaan. Ensin on yksittäinen ajatus ja tapa, jolla koen sen (esim. laskeskellen mielessäni ajomatkaa, ostoksilla käymiseen liittyvää hyväntuulisuutta, huolta siitä, miten ostoksen maksaminen vaikuttaa talouteeni). Näitä kokemuksia informoivat vasempaan yläkulmaan (YV) kuuluvat psykologiset rakenteet ja aistituntemukset. Samaan aikaan tapahtumassa vaikuttavat ajatukseen liittyvät hermoston toiminta, aivokemia ja kehon tilat sekä havaittava käyttäytyminen (esim. takin pukeminen ja ovesta ulos astuminen). Ne liittyvät aivojen ja kehon fysiologiseen toimintaan, jotka kuuluvat oikeaan yläkulmaan (YO). Yhtä lailla ekologiset, taloudelliset, poliittiset ja yhteiskunnalliset järjestelmät mahdollistavat puutarhaliikkeen jossa on tuotteita myynnissä, määrittävät kukille hinnan ja niin edelleen. Nämä järjestelmät liittyvät toisiinsa globaalien markkinoiden, kansallisten lakien ja muiden vastaavien oikeaan alakulmaan (AO) kuuluvien tekijöiden kautta. Kulttuurinen konteksti puolestaan määrittää sen, onko mielikuvani puutarhaliikkeestä ulkoilmatori, iso ostoskeskus vai pieni myyntikoju ostoskujalla. Se määrittelee myös ne lukuisat merkitykset ja sen kulttuurisesti hyväksyttävän vuorovaikutuksen, joka tapahtuu ihmisten välillä puutarhaliikkeessä. Nämä kulttuuriset piirteet liittyvät vasemman alakulman (AV) maailmankuviin.

”Kokonaisvaltainen näkemys edellyttää kaikkien näkökulmaneljännesten huomioimista.”

Jotta ymmärtäisimme mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ajatusta "Olen menossa puutarhaliikkeeseen”, emme voi selittää sitä pelkästään joko psykologian (YV) tai neurobiologian ja fysiologian (YO) tai yhteiskunnallisen ja taloudellisen dynamiikan (AO) tai kulttuurisen merkityksen (AV) käsittein. Kokonaisvaltainen näkemys edellyttää kaikkien osa-alueiden huomioimista yhdessä niitä vastaavien syvyys- ja kompleksisuustasojen kanssa (tästä lisää seuraavassa osassa: kehitystasot). Jos yritetään tehdä yhteenvetoa edellä mainitusta tapahtumasta jättämällä pois yksi tai useampi näkökulmista, tapahtuman kokonaisuudesta menetetään jokin perustavaa laatua oleva piirre. Näin ollen kyky ymmärtää tapahtumaa ja vaikuttaa siihen vaarantuu. Tämän vuoksi integraaliajattelussa käytetään usein neljää näkökulmaa ensimmäisenä työkaluna jonkin tilanteen tai kysymyksen tarkastelussa ja selvittämisessä.

Kuva 3: Yksilön neljä näkökulmaa.

Näkökulmat vs. näkymät

On olemassa ainakin kaksi tapaa kuvata ja käyttää neljää näkökulmaa. Ne voidaan ymmärtää näkökulmaneljänneksinä (engl. quadrants) tai näkymäneljänneksinä (engl. quadrivia). Ensimmäinen, näkökulmapainotteinen lähestymistapa kuvaa yksilöä neljännesten keskelle sijoitettuna (ks. kuva 3). Nuolet osoittavat ulos yksilöstä kohti niitä eri todellisuuksia, jotka voidaan havaita tietoisuuden kautta. Nämä eri todellisuudet ymmärretään kokemuksellisen tietoisuuden eri puolien ja niihin pohjautuvien esim. tieteellisten tai ammatillisten menetelmien avulla. Toisin sanoen kokemuksellisiin, käyttäytymiseen pohjautuviin, kulttuurillisiin ja sosiaalis-systeemisiin todellisuuden puoliin on suora pääsy. Tämä siksi, että ne ovat yksilön oman olemassaolon todellisia ulottuvuuksia. Niiden kautta voidaan havaita, hyväksyä ja toimia tehokkaammin ympäröivän maailman kanssa. Mitä useampaa näistä "kanavista" voidaan vastaanottaa, sitä enemmän informaatiota todellisuudesta saadaan.

”Näkökulmaneljännekset ovat jokaisen yksilön tietoisuudessa olevat neljä perustavanlaatuista ulottuvuutta.”

Huomaatko kuinka koet maailman tässä ja nyt kaikkien neljän näkökulman kautta? Kokeile tunnistaa kuinka olet jokaisen kolmen perspektiivin – Kolmen suuren – sisällä:

• ensimmäisessä persoonassa (esim. kun havaitset omat ajatuksesi tätä lukiessasi),
• toisessa persoonassa (esim. lukiessasi toisen ihmisen tekstiä teet tulkintoja hänen ajatuksistaan)
• kolmannessa persoonassa (esim. kun istut paikallasi tietoisena ympäröivistä valoista, äänistä ja lämpötilasta)

Toinen tapa lähestyä neljän näkökulman mallia on käyttää sitä kuvaamaan näkymiä. Näkymät viittaavat neljään eri tapaan nähdä jokin asia. Tällöin eri näkymäneljänneksiksi ymmärretyt perspektiivit kohdistetaan tiettyyn ilmiöön, joka asetetaan kaavion keskelle. Sanotaan esimerkiksi, että järvestä on löydetty sadoittain kuolleita kaloja. Tarkastelun ja analyysin kohteena on siis kalojen kuolema, ja jokaista neljää näkökulmaa käytetään tilanteen arvioimiseen. Nuolet, jotka osoittavat nyt kohti kaavion keskustaa, kuvaavat niitä menetelmiä, joita eri näkökulmien asiantuntijat käyttävät kalakuolemien tutkimiseen. Integraalisessa lähestymistavassa tämä sisältäisi järven läheisyydessä asuvien henkilöiden tunteiden, identiteetin ja uskomusten tutkimista psykologisia ja kokemuksellisten menetelmien avulla (YV); empiiristen, kemiallisten ja biologisten kalakuolemiin vaikuttavien tekijöiden tutkimista fysiologista käyttäytymistä analysoimalla (YO); järven lähialueen asukkaiden filosofisten, eettisten ja uskonnollisten näkemysten selvittämistä perehtymällä heidän kulttuuriinsa ja maailmankuvaansa (AV); sekä tutkimalla tilanteeseen vaikuttavia politiikkaan, koulutukseen, lakeihin, talouteen ja ympäristöön liittyviä näkökohtia ekologisen ja yhteiskunnallisen analyysin avulla (AO) (ks. kuva 4).

Kuva 4: Näkymäneljännekset: neljä näkymää järveen.

Yhteenvetona voidaan siis sanoa, että:

• näkökulmat ovat jokaisen yksilön tietoisuudessa olevat neljä perustavanlaatuista ulottuvuutta
• näkymät ovat se, miltä jokin ilmiö näyttää eri näkökulmien kautta nähtynä

Näkökulmaneljännekset edustavat siis synnynnäisiä tapojamme kokea todellisuutta ja näkymäneljännekset yleisimpiä tapoja, joilla voimme tarkastella – ja joilla usein tarkastelemmekin – todellisuutta. Kummassakin tapauksessa neljä ulottuvuutta tai perspektiiviä ilmenevät yhtäaikaisesti – ne kirjaimellisesti "syntyvät yhdessä", ikään kuin saavat aikaan toinen toisensa. Ne toisin sanoen ilmaantuvat yhdessä (engl. co-arise) ja nelinivoutuvat (engl. tetra-mesh). Tämä ymmärrys kunnioittaa todellisuuden monimutkaisuutta tavalla, joka mahdollistaa haasteisiin vastaamisen mahdollisimman moniulotteisesti ja taitavasti.

>> Seuraavaan kohtaan 'Kehitystasot'

Tämä teksti perustuu artikkeliin Esbjörn-Hargens, Sean (2009). An overview of Integral theory: An all-inclusive framework for the 21st century. Integral Institute, Resource Paper No. 1, March 2009, pp. 1–24.