Jokaisessa neljässä näkökulmaneljänneksessä on kehitystasoja. Vasemmanpuolisten näkökulmien kuvaama sisäisyys käsittää syvyyden tasoja, ja oikeanpuoleisten näkökulmien kuvaama ulkoisuus käsittää kompleksisuuden tasoja.

Jokaisen näkökulmaneljänneksen kehitystasot on mielekkäintä ymmärtää todellisuuden dynaamista luonnetta kuvaavina todennäköisyyksinä. Jokaisen näkökulman tasot myös korreloivat muiden näkökulmien tasojen kanssa. Esimerkiksi tavoitehakuinen yritysjohtaja (Vasen yläkulma eli YV-neljännes) jolla on korkea verenpaine (Oikea yläkulma eli YO-neljännes) löytyy todennäköisimmin tieteellis-rationaalisesta kulttuurista tai alakulttuurista (Vasen alakulma eli AV-neljännes), jollainen puolestaan usein esiintyy teollistuneissa suuryritysmuotoisissa organisaatioissa (Oikea alakulma eli AO-neljännes). Kaikki tilanteen piirteet tapahtuvat omissa neljänneksissään samalla kompleksisuuden tasolla ja samalla syvyydellä, ja korreloivat siten keskenään tasolla 5 kuten alla kuvassa 5 on esitetty.

”Kehitystasot ovat todellisuuden ’korkeuskäyriä’.”

Tasojen tarkasteleminen mahdollistaa eri näkökulmien kautta havaittujen todellisuuksien ymmärtämisen ja niiden kanssa toimimisen. Jokainen näkökulma on ikään kuin todellisuuden erityyppisistä maastoista piirretty kartta. Jokaisen näkökulmaneljänneksen kehitystasot tarjoavat kyseessä olevan maaston ”topografiset korkeuskäyrät”. Näkökulmien eli maaston ja kehitystasojen eli korkeuskäyrien huomiointi auttaa tunnistamaan kunkin maaston erityispiirteet, mahdollistaa tarkoituksenmukaisen matkustamisten eri maastoissa ja auttaa tunnistamaan niiden parhaimmat nähtävyydet.

Kuva 5: Näkökulmaneljännesten kehitysvaiheita.

Jokaisen näkökulman kehitystasot ovat luonteeltaan holarkisia. Holarkia tarkoittaa hierarkkista kerrostumaa, jossa jokainen uusi taso ylittää jollakin tavalla edellisen tason rajoitteet mutta sisältää aiempien tasojen olennaiset piirteet. Jokainen uusi taso siis seuraa sitä edeltävää tasoa mutta lisää siihen uuden organisaatio- tai osaamistason. Tämän seurauksena jokainen kompleksisuuden taso tai syvyys on yhtä aikaa sekä osa laajempaa kokonaisuutta että itsenäinen rakenteellinen kokonaisuus.

Subjektiivisella alueella:

• impulssit ylittävät mutta sisältävät tuntemukset
• tunteet ylittävät mutta sisällyttävät impulssit
• symbolit ylittävät mutta sisällyttävät tunteet
• käsitteet ylittävät mutta sisällyttävät symbolit.

Vastaavasti intersubjektiivisella alueella samanlainen dynamiikka ilmenee arkaaisten tulkintojen ja maagisten selitysten, myyttisten tarinoiden, rationaalisten näkemysten ja integraalisen ymmärryksen välillä. Objektiivisella alueella samaa tapahtuu kehitystasojen vaihtuessa atomeista molekyyleihin, soluihin, kudoksiin ja elimiin. Interobjektiivisella alueella tämä tapahtuu kehityksessä galakseista planeettoihin, ekosysteemeihin, perheisiin ja niistä perheiden muodostamiin kyliin (kuva 5 antaa toisenlaisen esimerkin jokaisen näkökulman sisällyttämistä ja ylittämistä asioista). Riippumatta siitä missä kohtaa eri tutkijat vetävät eri tasojen välille viivan, kussakin näkökulmassa on selkeästi havaittavissa evolutiivinen ja kehityksellinen suunta: syvyys kääriytyy auki ja kompleksisuus lisääntyy (se laajenee ja sisällyttää enemmän).

”Jokainen kehitystaso lisää edeltäjäänsä uuden organisaatiotason.”

Kehityksen tasot kuvataan usein nuolina jotka leikkaavat kunkin näkökulman, kuten kuvassa 5. Integraaliteoria käyttää termiä korkeus (engl. altitude) eri näkökulmien kehityksen mittarina. Sitä voisi verrata lämpömittarin käyttämiseen eri ympäristöissä. Celsius-asteikolla varustettu lämpömittari toimii yhtä hyvin päiväntasaajalla kuin pohjoisnavalla, ja sen antamat mittaustulokset mahdollistavat toisistaan etäällä olevien paikkojen sääolojen vertaamisen. Integraaliteoria käyttää sateenkaaren värejä kuvaamaan kutakin tasoa:

• punainen
• okra (engl. amber)
• oranssi
• vihreä
• sinivihreä (engl. teal)
• turkoosi

Tämä värispektri kuvaa myös liikettä kohti laajenevaa identiteettiä: "minusta" (minäkeskeinen eli egosentrinen) "minun ryhmääni" (etnokeskeinen eli etnosentrinen), "minun isänmaahani" (yhteisökeskeinen eli sosiosentrinen), "meihin kaikkiin" (maailmakeskeinen), "kaikkiin olentoihin" (planeettakeskeinen) ja aina "kaikkeen todellisuudessa" (Kosmos-keskeinen). Laajenevalla tietoisuudella on vastaavuutensa jokaisessa näkökulmaneljänneksessä. Integraaliteoria käyttää toisinaan myös kuvaa samankeskisistä ympyröistä (usein yhdessä neljännesten kanssa) kuvaamaan kehitystasojen sisäkkäistä luonnetta: ne ylittävät mutta sisällyttävät aina aiemmat tasot (ks. kuva 6).

Kuva 6: Laajeneva identiteetti (vasemmalla) ja kehitystasojen sisäkkäinen luonne: jokainen uusi kehitystaso ylittää mutta sisällyttää aiemmat kehitystasot (oikealla).

Integraaliteorian ymmärrys kehitystasoista auttaa tunnistamaan kehityksen kerrostumia todellisuuden eri osa-alueilla. Henkilökohtaisessa kehityksessä se tuo lisää ”vääntöä” osoittamalla kasvukohtien taitepisteitä ja auttamalla kohdistamaan niihin voimaa tarkoituksenmukaisesti. Tämä säästää energiaa ja resursseja sekä mahdollistaa työmäärän kohdistamisen optimaalisesti.

Kuvittele esimerkiksi työskenteleväsi opettajien muodostamassa työryhmässä, jonka tarkoituksena on muotoilla ja kirjoittaa uusi opetusohjelma. Vasemman alakulman (AV) kanssa työskentely lienee tällöin etusijalla: kyse on ensisijaisesti yhteisen näkemyksen ja merkityksen artikuloinnista keskustelun avulla. Jos tämän lisäksi ymmärretään ryhmän jaettuihin merkityksiin liittyviä tasoja ja keskustelun tavoitteita, voidaan tilanteessa toimia tehokkaammin. Toimiiko ryhmä ensisijaisesti modernilta vai postmoderneilta arvopohjalta vai kenties molemmilta? Sen ymmärtäminen hyödyttää olennaisesti yhteiseen ponnistukseen osallistumista. Useinkaan ei riitä, että on tietoinen neljästä näkökulmasta; on huomioitava myös kunkin osa-alueen syvyyden ja kompleksisuuden tasot.

”Tietoisuus neljästä näkökulmasta ei riitä – on huomioitava myös syvyyden ja kompleksisuuden tasot.”

Näkökulmaneljännekset pystytään tunnistamaan omassa tajunnassa ensimmäisen, toisen ja kolmannen persoonan perspektiivejä käyttäen. Samoin myös syvyyden ja kompleksisuuden tasoja voidaan havaita oman kokemuksen kautta. Sen havainnollistamiseksi riittää kun havaitaan oma taipumus toimia melko ennustettavasti tietyn syvyyden ja kompleksisuuden määrän avulla. Esimerkiksi hyvinä päivinä pystytään tuntemaan enemmän syvyyttä ja käsittelemään enemmän kompleksisuutta, kun taas huonoina päivinä kompuroidaan melkein joka asian kanssa (vähentynyt kyky käsitellä kompleksisuutta) ja ärsyynnytään pienimmästäkin asiasta (vähentynyt kyky kokea syvyyttä). Omaa itseä ilmaistaan yleensä tietyltä korkeudelta eli tasolta, vaikka kaikille on tietysti tuttua millaista on "korottaa sykettä" (yksi taso ylöspäin) tai "lyödä läskiksi" (yksi taso alaspäin).

>> Seuraavaan kohtaan 'Kehityslinjat'

Tämä teksti perustuu artikkeliin Esbjörn-Hargens, Sean (2009). An overview of Integral theory: An all-inclusive framework for the 21st century. Integral Institute, Resource Paper No. 1, March 2009, pp. 1–24.