Kehityslinjat: erilaiset kehittyvät kyvyt Tulosta

Kehityslinjat ovat kyvykkyyksiä neljän näkökulmaneljänneksen alueilla. Kehitystasoja verrattiin korkeuskäyriin todellisuuden suunnistuskartalla. Kehityslinjat voidaan vastaavasti ymmärtää karttaan merkittyinä polkuina ja reitteinä, jotka mutkittelevat ihmisen kehitysmahdollisuuksien valtavassa maastossa. Yksilöllisten kykyjen kehityslinjoja ylävasemmassa neljänneksessä ovat muun muassa kognitiivinen, emotionaalinen, interpersonaalinen ja moraalinen kyvykkyys.

”Kehityslinjat ovat polkuja ihmisen kehitysmahdollisuuksien maastossa.”

Näistä kyvyistä puhutaan usein eri älykkyyksinä, joita jokaisella ihmisellä on. Perusajatus on se, että jokainen yksilö on kehittyneempi jollain alueella kuin jollain toisella. Integraaliteoriassa käytetään psykograafia kuvaamaan yksilöiden ainutlaatuista kehityksellisten taitojen ja niihin liittyvien kehitystasojen kokonaisuutta (ks. kuva 7).

Kuva 7: Psykograafi.

Sosiograafi kuvaa vastaavalla tavalla suvun, ryhmän, kulttuurin tai yhteiskunnan kehityslinjoja (ks. kuva 8). Kulttuurien kehityslinjoja ovat esimerkiksi kinesteettiset kyvyt, interpersonaalisen kanssakäymisen kypsyys (esim. orjuuden puuttuminen, naisten oikeudet, ihmisoikeudet), taiteellinen ilmaisu (esim. musiikin muodot, valtion rahoitus taiteelle, jne.), kognitiiviset ja teknologiset taidot, fyysinen pitkäikäisyys (terveydenhuoltojärjestelmä, ruokavalio) ja polyfaasinen kypsyys. Polyfaasisuus viittaa kulttuurin yleiseen kykyyn hallita ja käyttää eri tietoisuuden tiloja. Esimerkiksi monissa alkuperäiskansojen kulttuureissa eri tietoisuuden tilojen käyttö hyväksytään ja niitä harjoitetaan, kun taas länsimaissa painotetaan valvetilan ensisijaisuutta muihin todellisuuden kokemisen tapoihin nähden.

Kuva 8: Sosiograafi.

Integraaliteorian sovelluksissa kehityslinjoja voidaan käyttää diagnostisena työkaluna. Tällöin tarkastellaan miten yksilöiden ja ryhmien eri kyvyt hyväksytään ja miten tehokkaasti niitä hyödynnetään.

Eri näkökulmaneljänneksissä esiintyvillä kehityslinjoilla on korrelaattinsa muissa näkökulmissa. Kun esimerkiksi kognitiivinen linja vasemmassa yläkulmassa (YV) kehittyy, oikeassa yläkulmassa (YO) tapahtuu vastaavaa aivotoiminnan ja neurofysiologian kehittymistä. Tätä vastaa intersubjektiivisten kykyjen kehittyminen vasemmassa alakulmassa (AV) ja kieliopillisten rakenteiden kehittyminen oikeassa alakulmassa (AO). Jokaisessa neljänneksessä on näin ollen monia kehityslinjoja.

Alussa lueteltiin joitakin vasempaan yläkulmaan – yksilön sisäiseen maailmaan – liitettyjä kehityslinjoja. Oikea yläkulma puolestaan sisältää yksilössä ulkoisesti havaittavia kehityspolkuja, kuten:

  • lihasten ja luuston kasvua
  • aivoaaltojen lajeja ja rakenteita
  • hermojärjestelmiä
  • kehon sisäelinrakenteita.

Vasemmassa alakulmassa, yhteisön sisäisestä maailmasta tulkittavia kehityslinjoja ovat:

  • maailmankuvat ja kulttuuriset arvot
  • intersubjektiivinen dynamiikka
  • uskonnolliset ja filosofiset näkemykset
  • kielelliset merkitykset.

Lopulta oikeassa alakulmassa yhteisön ulkoisesti havaittavia kehityslinjoja ovat:

  • ekosysteemien kehittyminen
  • ympäristöön sopeutuminen
  • geopoliittiset rakenteet
  • tuotantovoimat (ks. kuva 9).

Kehityslinjat kuvaavat kehitystä, joka tapahtuu peräkkäisten tasojen kautta tietyssä järjestyksessä. Kukin uusi taso ylittää mutta sisällyttää edelliset kehitystasot kompleksisuuden ja syvyyden määrää lisäämällä. Kehityslinjan täytyy toisin sanoen muodostua selkeistä tasoista, jotka ilmaantuvat ja kehittyvät tietyssä järjestyksessä. Ainuttakaan tasoa ei voida ohittaa. Esimerkiksi oikeassa alakulmassa esiintyvien tuotantovoimien kehityslinjassa voidaan nähdä yhteiskunnallinen kehityskulku. Se alkaa metsästys- ja keräilytaloudesta muuttuen kuokan avulla tapahtuvaksi pienviljelyksi, siitä kyntöauran avulla tapahtuvaksi maanviljelyksi, ja niin edelleen. Jokainen uusi kehitysaskel on riippuvainen aikaisemmin tapahtuneista vaiheista.  Samoin uudet kehitysaskeleet ovat aina osaltaan vastine aiemman tason rajoitteisiin.

Kuva 9: Joitakin eri näkökulmaneljännesten kehityslinjoja.

Integraaliteorian kehityslinja-elementti on hyvä esimerkki siitä, kuinka integraaliteoria pyrkii kokoamaan yhteen eri alojen tieteellisiä aikaansaannoksia ja järjestämään ne mielekkäällä tavalla. Myös integraaliteorian sovelluksissa kehityslinjojen ymmärtäminen on hyödyllistä. Koska kehityslinjat auttavat tunnistamaan eri näkökulmien kehittyviä, evolutiivisia ominaisuuksia, käytännön sovellus voi paremmin tukea kasvua kun se huomioi ennustettavan kehityksen dynamiikan. Integraaliteoriaan perustuva arviointi lähtee usein siitä, että tarkastellaan mitkä kehityslinjat ovat vahvoja ja mitkä tarvitsevat enemmän huomiota. Kehittyneemmät linjat voidaan valjastaa vähemmän kehittyneiden linjojen kanssa työskentelyyn. Kuhunkin kehityslinjaan liittyvän kehitystason tunteminen antaa integraaliteorian käyttäjälle arvokasta tietoa tilanteesta ja auttaa suuntaamaan tilannetta kohti parasta mahdollista edistymistä.

Kehityslinjojen tunnistaminen omassa tietoisuudessa ei ole sen hankalampaa kuin muidenkaan AQAL-mallin – eli integraaliteorian – elementtien tunnistaminen. Palauta mieleesi hetki, jolloin tunsit joutuvasi venymään kohdatessasi jonkin haasteen. Esimerkki voisi olla rakentavan palautteen antaminen kollegalle tai tarkkaa käsien ja katseen koordinointia vaativan uuden asian kokeileminen. Palauta sitten mieleesi tilanne, jossa olet yleensä taitavampi kuin ystäväsi tai kollegasi, vaikkapa kyky nähdä useita eri näkökulmia tietyssä tilanteesta tai kyky kuvata toisen ihmisen tunteita häntä itseään paremmin. Henkilökohtaisten esimerkkien löytäminen alueista, joilla olemme enemmän tai vähemmän kehittyneitä kuin muut auttaa näkemään kuinka ainutlaatuisia kehityslinjojen ja kehitystasojen yhdistelmiä meillä kaikilla on. Elämä saattaisi olla myös hyvin pitkäveteistä jos olisimme toistemme kanssa tasavertaisia.

>> Seuraavaan kohtaan 'Tietoisuuden tilat'

 


 

Tämä teksti perustuu artikkeliin Esbjörn-Hargens, Sean (2009). An overview of Integral theory: An all-inclusive framework for the 21st century. Integral Institute, Resource Paper No. 1, March 2009, pp. 1–24.