Integral Life Practice – lyhyemmin ILP – on kehon, mielen, tunteen ja hengen erottamatonta yhteyttä painottava harjoitusohjelma. Sen perustuu filosofi Ken Wilberin luomaan integraaliseen ajatteluun, joka pitää psykologisia, henkisiä, älyllisiä ja ruumiillisia harjoituksia toisiaan täydentävinä.

ILP on itsekasvatusmenetelmä 2000-luvun ihmiselle. Sen keskeinen ajatus on tutkia, harjoittaa ja käyttää kehoaan, älyään, tunteitaan ja henkeään oman itsen, muiden olentojen ja koko luomakunnan hyvinvoinnin ja tietoisen kehityksen edistämiseksi. ILP:n avulla räätälöidään yksilöllisten tarpeiden mukainen henkilökohtainen ohjelma, jossa ihmisen tärkeimmät kyvyt saavat sopivassa suhteessa haastetta ja tukea. ILP-harjoitteluun voi syventyä oman aikataulun mukaisesti joko tunteja päivässä tai vain muutaman minuutin ajan. Kaikki lähtee omista tarpeista, tilanteesta ja resursseista.

ILP keskittyy neljän alueen kehittämiseen: kehon, mielen, varjon ja hengen. Keskeinen periaate on kehityslinjojen yhteisriippuvuus. Meditaation suotuisat vaikutukset ovat laajalti tunnettuja. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että pelkkä meditaatio ei ole yhtä tehokasta kuin meditaatiota ja voimaharjoittelua vuorotteleva harjoitusohjelma. Vaikka jokaista aluetta kunnioitetaankin omana yksikkönään, neljälle alueelle kohdistuvat harjoitukset muodostavat yhdessä varsinaisen ILP-ohjelman. Ohjelman voi laatia itse kirjallisuuden ja Integral Instituten julkaiseman Integral Life Practice Starter Kitin perusteella. Integral Coach -valmentaja voi myös olla korvaamaton apu oman harjoittelun suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa. Seuraavassa esitellään neljä esimerkkiä ILP-harjoituksista.

TUNTEET / VARJO: 3-2-1 -varjotyö

3-2-1 -varjotyö auttaa ottamaan minuutemme osaksi tiedostamattomia ajatuksiamme ja tunteitamme. Se puhdistaa olemuksemme kellarikerroksia: niitä osia, jotka olemme kieltäneet, haudanneet tai heijastaneet toisiin. Usein nämä ovat minäkuvamme epämieluisia osia, joita emme hyväksy itsessämme. Joskus ne voivat olla kuitenkin myös parhaimpia puoliamme, joita emme jostain syystä salli itsellemme. Sekä alempi että ylempi osa minuuttamme voi piileksiä varjoissa. Varjotyö auttaa tutustumaan molempiin, jolloin voimme olla terveempiä ja kokonaisempia, sekä käyttää enemmän energiaa muuhun kehitykseemme.

3-2-1 -varjotyö on työväline vaikeiden tunteiden käsittelemiseen. Kun tukahdutamme tai pyrimme kieltämään jonkin ongelmallisen osan itseämme, se näyttäytyy usein muilla tavoilla. Usein heijastamme sen toiseen ihmiseen: ”Sinä olet vihainen, en minä!”. Voimme jopa kieltää sen olemassaolon tyystin, jolloin ongelma ilmenee ainoastaan reaktiivisuutena tiettyihin asioihin, tai jopa fyysisinä oireina. Toisin sanoen  ongelma muuttuu ensimmäisestä persoonan minä-kokemuksesta toisen persoonan sinään ja kolmannen persoonan ”persoonattomaan” se-muotoon – aina pysyen poissa omasta tietoisuudestamme toiseksi naamioituneena. 3-2-1 Varjotyö kääntää tämän projektioprosessin päälaelleen.

3-2-1 –varjotyötä on mahdollista tehdä aamulla heti heräämisen jälkeen tai illalla ennen nukkumaanmenoa. Harjoituksen voi joko suorittaa kirjoittamalla tai vaihtoehtoisesti pelkästään omassa päässä. Näin se toimii aamulla unien suhteen:

• ensimmäiseksi aamulla (ennen ylösnousua) muistele uniasi ja tunnista niissä esiintynyt henkilö tai kohde, johon liittyy voimakas negatiivinen tai positiivinen tunnelataus
• kohtaa tuo henkilö tai kohde käymällä vuoropuhelua hänen / sen kanssa
• lopuksi, ota tuon henkilön tai kohteen näkökulma asettumalla hänen / sen asemaan.

Harjoitus on samalla näkökulman vaihtamisen taidon koe: ”persoonattomasta” kolmannen persoonan kuvailusta siirrytään hieman intiiminpään, toisen persoonan dialogiseen kanssakäymiseen ja lopulta hyvin henkilökohtaiseen ensimmäisen persoonan samastumiseen. Harjoituksen voi tehdä myös illalla päivän tapahtumien jälkeen. Ennen nukkumaanmenoa valitse henkilö, joka joko häiritsi tai kiehtoi sinua päivän aikana. Kohtaa hänet kolmannessa persoonassa (3), käy hänen kanssaan toisen persoonan vuoropuhelua (2) ja asetu hänen asemaansa ensimmäisessä persoonassa (1). Tulokset voivat olla yllättäviä!

MIELI: AQAL - Kokonaisuuden näkemisen taito

Mitä tarkempi, luotettavampi ja kokonaisvaltaisempi teoreettinen kartta meillä on käytössämme, sitä selkeämmin maailman kompleksinen luonne meille avautuu. Ymmärtääksemme monimutkaista maailmaamme, se on nähtävä mahdollisimman monen eri näkökulman ja niihin liittyvien kehitystasojen kautta. Tämänkaltaisen kokonaisuuden näkemisen taidon avulla käsitys niin sisäisestä kuin ulkoisestakin maailmasta – psykologiasta henkisyyteen, biologiaan ja sosiologiaan – laajenee sisältämään kaiken sen, mitä ihmiset ovat todellisuudesta oivaltaneet antiikin ajasta moderniin ja postmoderniin aikaan. Tuloksena on AQAL - integraalinen kartta (ks. johdanto integraaliteoriaan), jonka sisäistäminen auttaa jäsentämään moniulotteista kokemusmaailmaa harjoittelumme kuoppaisessa maastossa.

Näkökulmien ja kehitystasojen lisäksi integraalinen kartta huomioi kehityslinjat, tietoisuuden tilat ja tyypit tärkeinä todellisuuden osina. Jokainen näistä osista on jatkuvasti läsnä omassa olemuksessamme ja jokaista niitä voidaan kasvattaa osana ILP-harjoitusta.

• Näkökulmat – yksilön ja yhteisön sisäinen ja ulkoinen (esim. Minä, Me, Se, Ne; Kauneus, Hyvyys, Totuus; Taide, Etiikka, Tiede)
• Kehitystasot – tietoisuuden kehittymisen vaiheet (esim. kehosta tunteisiin, mieleen ja Henkeen), joiden kautta tietyn kehityslinjan tasoa voidaan mitata
• Kehityslinjat – älykkyyden monet muodot tai kehityksen eri osa-alueet (esim. tunneäly, eettinen äly, musikaalinen lahjakkuus, kognitiivinen älykkyys)
• Tietoisuuden tilat – väliaikaiset ja vaihtuvat mutta vaikuttavat tajunnan muodot (esim. valveillaolo, unennäkö, syväuni, muunneltu tajunta, meditatiivinen, huippukokemus, flow)
• Tyypit – ihmisten väliset horisontaaliset eroavaisuudet (esim. maskuliininen ja feminiininen, kulttuuriset tyypit, persoonallisuustyypit)

Näiden todellisuuden osien tarkoituksenmukainen tunnistaminen, tasapainottaminen, ja kehittäminen auttaa oman itsensä, kulttuurin ja ympäristön tuntemista.

KEHO: Kolmen kehon kuntoharjoitus – 3-Body Workout

Kolmen kehon kuntoharjoitus (3-Body Workout, tunnetaan myös nimellä Integral Kata) on liikesarja, jonka avulla pyritään yhdistämään ja voimistamaan kolmea kehomme ulottuvuutta: fyysistä, energeettistä ja kausaalista. Fyysinen ruumiimme koostuu lihaksista, luista ja se on paljaalla silmällä havaittavissa; energeettinen, hienosyisempi ruumis tuntuu hienovaraisena energiavirtana ja kausaalinen ruumis on se tila, syy tai Tyhjyys, jossa kehomme ilmaantuu ja jossa se jatkuu loputtomiin. Vaikka nämä kolme kehoamme ovat yhteydessä toisiinsa, ne voidaan harjoituksen vuoksi erotella fyysiseen harjoitteluun (liikunta ja ravinto) ja energiatyöhön (hienovaraiselle ja kausaalikeholle).

Esimerkkejä harjoituksista eri kehoille:

Fyysinen keho:

• Voimaharjoittelu
• Aerobinen harjoittelu
• Ruokavalio
• Kolmen kehon kuntoharjoitus

Energiakeho:

• Hengitysharjoitukset
• Tai Chi
• Jooga
• Kolmen kehon kuntoharjoitus

Kausaalikeho:

• Tietyntyyppiset meditaation muodot
• Energeettinen yhteys Kaikkeuteen
• Kolmen kehon kuntoharjoitus

HENKI: Pyhän kolmet kasvot

Henkinen harjoitus on ILP:n keskeisimpiä osia. Monista henkisen  harjoituksen muodoista meditaatio on erityisen suositeltavaa. Tutkimusten mukaan meditaatiolla on monia hyödyllisiä vaikutuksia. Näihin kuuluvat fysiologisen tilan muutokset aineenvaihdunnassa, hengityksessä ja kivun lievittämisessä, positiiviset psyykkiset ja toimintatapojen muutokset havaintokyvyssä, keskittymisessä ja tarkkaavaisuudessa sekä henkilökohtaiset seikat, kuten lisääntynyt rauhallisuus, aistien ulkopuoliset kokemukset ja unimaailman selkeytyminen. Meditaatiota tutkinut tiede on yksimielinen meditaation toimivuudesta. Meditaation on osoitettu olevan myös ainoa harjoitus, joka selkeästi nopeuttaa kasvua kahden kehitysvaiheen välillä.

Meditaatiolla on yleensä kaksi muotoa: meditaatio keskittymisen avulla ja meditaatio ilman keskittymisen kohdetta. Ensimmäisessä huomio kiinnitetään johonkin kohteeseen – hengitykseen, kuvaan tai mantraan. Toisessa huomio vapautetaan kaikista kohteista ja pyritään lepäämään puhtaassa tietoisuudessa – ”harjoitukseton” harjoitus, jota joskus kutustaan ”vain istumiseksi” tai ”puhtaaksi läsnäoloksi”. ILP sisältää sekä molemman tyyppisiä meditaatioharjoituksia, että myös rukous- ja kontemplaatioharjoituksia. 

Meditaatiossa voi painottaa yhtä tai useampaa puolta:

• Minän (1. persoonan) henkiset harjoitukset ovat usein tarkkaavaisuusmeditaation muotoja, jotka auttavat meitä kyseenalaistamaan tavanomaisen, rajatun identiteettimme. Esimerkkejä: Vipasssana-, Big Mind- tai  Zen-meditaation muodot; usein idän uskonnollisuudelle tyypillistä.
• Sinän (2. persoonan) henkiset harjoitukset ovat monesti rukouksen tai yhteyden muotoja, jossa jotain Toista pidetään pyhänä. Esimerkkejä: Bhakti Jooga, kristillinen mystiikka ja meditaatio, kontemplatiivinen rukous, Guru Jooga, Äiti Amman ym. pyhimyksen seuraaminen; usein lännen kristilliselle uskonnollisuudelle tyypillistä.
• Sen (3. persoonan) henkiset harjoitukset saavat usein kontemplaation muodon, jonka avulla koemme Hengen kaikkeutena, luonnon ja kosmoksen kokonaisuutena. Esimerkkejä: Spinozan panteismi, luontomystiikka, tantrinen buddhalaisuus.

Lähteet:

Integral Institute (2005). Integral Life Practice Starter Kit Version 1.0. Boulder: Integral Institute.
Michael Murphy (1992). The Future of the Body. New York: Tarcher/Putnam.