Suomessa alkaa olla vihreä meemi hallitsevana monilla hallinnon alueilla. Sen voi havaita monella tavalla. Vihreä arvostaa monikulttuurisuutta, mutta sillä on selviä vaikeuksia tietyillä alueilla moniarvoisuuden hyväksymisessä suomalaisen kulttuurin sisällä. Vieraan kulttuurin edustajan arvot saavat olla melkein mitä vaan. Niihin tulee suhtautua kunnioittavasti ja ymmärtävästi. Vieraiden kulttuurien tapojen ja arvojen kriittinen havainnointi on ehdottomasti kiellettyä. Vihreät on helppo tunnistaa tästä ajatuspoliisin roolistaan.
Tänään oli mielenkiintoinen kannanotto tästä aiheesta Helsingin Sanomissa. Se löytyy myös HS.fi:n verkkouutisena osoitteessa http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Professori+Timo+Vihavainen+Suomalainen+%C3%A4lymyst%C3%B6+vaikenee+maahanmuuton+ongelmista/1135249793782; kannattaa käydä lukaisemassa. Lainaan siitä pari pätkää:
Vihavaisen ydinteesin mukaan kulttuuri – pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen – on korvattu kyltymättömällä kuluttamisella. Uusi ihminen, narsistinen öykkäri, on omaksunut nihilistisen opin, jossa kaikki määritellään mielihyvän kautta. Länsimainen kulttuuri on kaivanut oman hautansa hukkaamalla perusarvonsa.
Moniarvoisuuttaan korostava postmoderni älymystö pitää kaikkea yhtä arvokkaana ja hyssyttelee kriittistä keskustelua poliittisen korrektiuden nimissä. Ennen vaiettiin Neuvostoliitosta. Nyt vaietaan esimerkiksi feminismistä ja maahanmuutosta.
Integraaliteoriaan tutustuneille tämä kuulostaa varmaan kovinkin tutulta: vihreältä tasolta tai vihreältä meemiltä, mitä jo Kirjastohuoneen keskustelussa sivuttiin. Wilber on yhdessä vaiheessa kirjoittanut tästä aika laajastikin (mutta luojan kiitos sittemmin keskittynyt muuhun, asia alkoi jo tulla selväksi). Wilber kutsui tällaista ilmiötä nimellä mean green meme, eli vapaasti suomentaen pahalaatuiseksi vihreäksi meemiksi(*). Lyhyesti sanottuna se tarkoittaa sitä, että vihreä postmoderni taso korostaa moniarvoisuutta ja sitä, että kaikkea tulisi pitää yhtä arvokkaana. Tähän on luonnollisesti olemassa jalot tarkoitusperät, eli halutaan välttää epäsensitiivistä syrjimistä ja sitä, että ei ymmärretä erilaisuutta vaan yritetään toitottaa omaa näkemystä ainoana oikeana (eikä vihreä taso siis tosiaan ole 100% väärässä tässä asiassa!). Kuitenkin - ja tämä on tärkeää - suvaitessaan kaikkea erilaista, vihreä tulee samalla vaatineeksi, että emme tee eroa eri kehitystasoja edustavien toimijoiden välillä. Vihreällä tasolla annamme kaiken suhteellisuuteen ja kontekstisidonnaisuuteen vedoten yhtä suuren arvon niin hyvin narsistiselle ja minä- tai etnokeskeiselle toiminnalle kuin laaja-alaisesta maailmakeskeisestä ymmärryksestä lähtevälle toiminnalle. Emme näe syvyyseroja; emme pysty moniarvoisuudeltamme näkemään periaatteellista eroa Pol Potin ja Gandhin välillä, vaikka esim. väkivallattomuuden ihanne saattaisi johtaa meidät ihailemaan enemmän Gandhia (jolloin olemme jo hiukan periaatteillemme ristiriitaisesti luoneet eräänlaisen arvohierarkian itsellemme!).
Väitän, että tämä sama on alkanut näkyä enenevässä määrin suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa. Vieraiden kulttuurien piirteitä ei haluta tai uskalleta arvostella, koska pelätään, että jos niin tehdään, ollaan epäsensitiivisiä moukkia jotka vain yrittävät sortaa muita. Moniarvoisuuden nimissä näistä kulttuureista tänne tulevien vaatimukset asetetaan syvyyseroja tarkastelematta samalle viivalle omien arvojemme ja käytäntöjemme kanssa (**). Mitä enemmän tulokkaat osaavat vaatia, sitä enemmän myönnytään, jotta ei vain oltaisi epäsensitiivisiä tai ylimielisiä, koska "emmehän voi moniarvoisessa maailmassa väittää että omat arvomme olisi sen parempia kuin jonkun muut". Muualta, etenkin muslimimaista, tulleet osaavat hyödyntää tätä tehokkaasti hyväksi ottamalla auliisti sen loukatun uhrin roolin, jonka vihreä taso heille niin kernaasti tarjoaa. Siinä missä vihreä taso on valmis loputtomasti kuuntelemaan näitä esim. punaiselta tai okralta tasolta toimivia henkilöitä, nämä henkilöt itse eivät välttämättä millään tavalla jaa sitä moniarvoisuuden ja erilaisten kulttuurien arvostamista jota vihreän tason henkilöt heitä kohtaan osoittavat. Eli suomennettuna: kun täällä moniarvoisuuden nimissä tehdään tänne tulevien muslimijohtajien pyynnöstä myönnytyksiä joilla huomioidaan muslimien esittämät uskontoonsa ja kulttuuriinsa perustuvat vaatimukset, ovat he varmasti varsin tyytyväisiä siihen, että saavat asiansa läpi, mutta se ei tarkoita, että he millään tavalla vastavuoroisesti suvaitsisivat ja alkaisivat innolla omaksua täkäläistä arvomaailmaa. Päin vastoin, täkäläiseen kulttuuriin suhtaudutaan mahdollisesti hyvinkin vihamielisesti ja uhkana omalle perinteelle. Esimerkiksi Ruotsissa on ollut suhteellisen yleistä, että suvun miehet tappavat suvun kunnian nimissä tyttären, joka vastoin perinteen vaatimuksia alkaa seurustella ruotsalaisen pojan kanssa. Vihreää tasoa tällainen yksipuolisuus moniarvoisuuden kunnioittamisessa ei tunnu kuitenkaan kovasti haittaavan!
Suomessa tätä pahanlaatuista vihreää meemiä esiintyy jonkin verran, mutta paljon pahempi tilanne näyttää olevan Ruotsissa, jossa tällaista suhtautumista on esiintynyt paljon pidempään ja laajemmin. Pientä esimakua siitä, mitä voi olla vastaavalla politiikalla Suomessakin odotettavissa, voi saada youtube-videosta http://www.youtube.com/watch?v=diw5SneythM. Videota katsoessa kannattaa muistaa, että sen on tuottanut Fox news, joka on muistaakseni jenkeissä aika konservatiivisen pään uutiskanava. Eli heille voi kyllä polemiikin aiheeksi riittää osittain se, että muslimit valtaavat jossain päin maailmaa alaa kristityiltä. Mutta on tässä mielestäni toinenkin syvempi tarina, joka kertoo siitä, millaista jälkeä pahanlaatuinen vihreä meemi on saanut aikaan Ruotsissa. Jos epäilette, että haluan tässä vain mässäillä jollain sensaatiohakuisella videolla, voin kertoa, että olen itse yhdessä vaiheessa asunut Ruotsissa puoli vuotta vastaavassa lähiössä kuin mistä tämä pätkä kertoo. Tilanne ei silloin ollut ihan yhtä kärjistynyt kuin tässä, mutta ei sitä ilmapiiriä ihan jännitteettömäksikään voinut luonnehtia. Myöhemmin ko. lähiössä oli myös vastaavia mellakoita kuin tämän videon Rosengårdissa. Siellä keiteltiin silloin ja varmaan keitellään edelleen sellaista sosiaalista soppaa josta tuskin kukaan tarkalleen tietää, mihin tilanne lopulta johtaa. Pyrkiessään eroon hierarkioista vihreä meemi suvaitsee hyvin paljon kaikenlaista - mutta kuinka ollakaan, samaan aikaan lähiöihin alkaa muodostua punaisen tason paikallisia valtahierarkioita, jossa jengien pelätyt päämiehet johtavat toimintaa. Vihreän tason politiikkaa edustava poliisi saa lähinnä katsoa sivusta, ettei joudu median hampaisiin liiasta epäsensitiivisestä voimankäytöstä.
Mikä sitten olisi integraalinen lähestymistapa tähän maahanmuuttokysymykseen? Siitä haluaisin kuulla teiltäkin mielipiteitä. Tuskin ainakaan pelkästään se, että palkataan lisää poliiseja. Mutta olisi varmaan hyvä tunnustaa, että moniarvoisuus ei ole ihan niin helppoa kuin annetaan ymmärtää. Johtuen erityisesti mm. siitä, että kulttuurit ja yksilöt edustavat eri tietoisuuden kehitystasoja. Rajoja pitäisi uskaltaa asettaa ja kertoa, että meillä on täällä tällaiset aika monta näkökulmaa huomioon ottavat arvot, ja sen johdosta ihan kaikki mahdollinen ei käy. Tulisiko maahanmuuttoa sitten suosia vai pyrkiä välttämäään? Itse ajattelen että tähänkin voisi soveltaa ajatusta "think globally, act locally". Eli että ei kuljeteltaisi ihmisiä konfliktialueilta ympäri maailmaa, vaan pyrittäisiin tehokkaammin vaikuttamaan itse konflikteihin ja ihmisten oloihin konfliktialueilla paikan päällä. Toisaalta, voi olla, että sopeuttamista täkäläiseen (suomalaiseen, ruotsalaiseen) yhteiskuntaan on mahdollista parantaa - esimerkiksi tunnistamalla arvomaailmojen eri tasot, ja lähtemällä siitä, että jos halutaan täällä asua, on myös sopeuduttava riittävän hyvin täkäläisiin pitkälti maailmakeskeisiin arvoihin. Olen kuullut Ruotsista myös monta rohkaisevaa tarinaa siitä, kuinka muista kulttuureista tulleet tai heidän lapsensa ovat aidosti päässeet kiinni näihin maailmakeskeisiin ymmärryksen tasoihin ja sitä kautta integroituneet hyvin ruotsalaiseen yhteiskuntaan.
Kaiken kaikkiaan Suomi on toistaiseksi säilynyt etnisesti aika homogeenisesti suomalaisena yhteiskuntana - paljon homogeenisempana kuin vaikka Yhdysvallat, jossa monikulttuurisuus on ollut realiteetti jo varsin pitkään. Mutta sinne on käsittääkseni muutettu enimmäkseen työtä tekemään ja menestymään, ei niinkään pakoon oman maan konflikteja, jolloin lähtökohta maahanmuuttajalla on aika erilainen. Monikulttuurisuus lienee yhä enenevässä määrin tulevaisuuden realiteetti meilläkin, mutta millä tavoin se voitaisiin toteuttaa niin, että aiheutetaan mahdollisimman vähän kärsimystä eri osapuolille?
(*) Yhdessä vaiheessa Wilber kutsui näitä teoriansa sisältämiä tasoja kuvaavia käsitteitä meemeiksi. Tämä juonsi juurensa siitä, että Wilber nojasi silloin vahvasti Beck& Cowanin Spiral Dynamics-malliin, josta on peräisin kehitystasojen värikoodaus sekä tasojen nimeäminen vMemeksi. Sen jälkeen Wilber on a) muuttanut värikoodausta jonkin verran (sinisestä tuli okra, keltaisesta sinivihreä - selkeää, eikö!?), ja b) näitä ei kutsuta enää meemeiksi koska se ei tee täyttä oikeutta alkuperäiselle meemin käsitteelle eikä alkuperäinen meemin käsite ei tee oikeutta kehitystasojen luonteelle. Sen sijaan niitä kutsutaan nyt korkeuksiksi (altitude).
Wilber käsittelee pahanlaatuista vihreää meemiä, mean green memeä, mm. kirjassaan Boomeritis. Siitä löytyy lisätietoa esim. osoitteista http://en.wikipedia.org/wiki/Boomeritis ja http://www.amazon.com/Boomeritis-Novel-That-Will-Free/dp/1570628017.
(**) Puhun tässä kulttuureista, mutta tämä ei rajoitu ainoastaan eri kulttuurien välisiin asioihin. Sama pätee vihreän meemin suhtautumiseen eri tasoilta toimiviin yksilöihin yhden kulttuurin sisällä. Itse asun Helsingin Kalliossa, jossa väitän olevan varsin laaja edustus vihreää tasoa edustavaa väestöä. Täällä suvaitaan varsin pitkälle kaikenlaista ihan supisuomalaisten pultsarien sun muiden jengiläisten möykkäämistä - punainen taso saa rauhassa elää omaa elämäänsä moniarvoisuuden nimissä, vaikka sen moni kokee häiritseväksi!