Olen jo melko pitkään filosifoinut keskustelua. Ihan vieläkään en ole tullut ajattelussani kovin pitkälle, ehkä siksi etten ole "kokenut" keskustelua:)
Yleensä keskusteluissa ainakin huomaan toisen puhuvan paljon itselleen eli hän kokee keskustelun kovin itsenäisesti ja kun tämän ominaisuuden peilaan itseeni niin kyllä sitä tulee paljon puhuttua itselleen. Keskustelun kokeminen kahden tai useamman henkilön välisenä kommunikaationa on hiukan vaikeampaa. Toisaalta on helppo nähdä kokemisen eri ulottuvuuksia kun esim. puhuu kahdelle yhtäaikaa eikä yhdelle henkilölle. Tämä on kyllä minun kokemustani, en tiedä miten te olette sen kokeneet?
AQAL-malli on mielenkiintoista huomioida keskustellessa. Miten voisin havannoida muitakin kuin vasenta yläkulmaa keskustelun tapahtumassa? Se helpoittaisi ehkä asioiden esille tuontia kun näkee miten toinen voi ymmärtää asiasi. Itse kyllä yksinkertaistan tai seulon paljon puhettani niin että jätän tahallani jotain yksityiskohtia sanomatta. Ystäväni mielestä tämä on ajatusten ulos oksentamista mutta itse olen täysin eri mieltä. Kyllä keskustelu voi olla informatiivista vaikka oma puheenvuoro ei kestäisikään yhteenputkeen 50minsaa ja asia olisi jo siten menty läpi. Nämä asiat tietenkin on aina tapauskohtaisia, että milloin huomaa puhuvansa liikaa ja milloin liian vähän.
Meemien näkeminen keskustelussa olisi myös tehokasta. Stuart Davis oli mielestäni tehnyt tämän hyvin kun USA:ssa ammuskelun jälkeen(en muista minkä) hän oli haastatellut ihmisiä. Sitten videoon myöhemmin lisännyt sen värikoodin jonka kautta ihmiset puhuivat. Olihan ihmisen sanomat hyviä esimerkkejä mutta joskus keskustelu karkaa niin vaikeaksi että on vaikea sanoa "missä ollaan".
Voisiko kukaan kertoa miten keskutelusta näkee paremmin eri meemit ja AQAL-mallin?